Nails - Nicky Raine de La Roche

Nimi: Nicky Raine de La Roche
Katunimi: Nails (Alunperin kiusaamisnimitys kynsiään lakkaavalle pojalle, omaksui sen omakseen ja on ylpeä kynsistään)
Lempinimiä: Vatipää, Nicole, Naulapää
Ikä: 17
Sukupuoli: Mies
Suuntautuminen: Panseksuaali
Kansalaisuus: Australialainen


Jengi: Hazard Hooligans
Kuinka kauan ollut jengissä: Vuoden
Kuinka joutui jengiin: Kuuli Hooligansim jäsenistä ollessaan laitoshoidossa monen muun nuorisorikollisen tavoin. Liittyi jengiin epävirallisesti jo tuolloin, ”virallisesti” päästyään ulos.
Suhtautuminen muihin jengeihin: Nailsilla ei ole varsinaista vihaa kumpaakaan muuta jengiä kohtaan, muttei noiden läsnäolosta suuresti nautikaan. Nuorukainen tietää ettei Koirien tai Naamojen kanssa liikkuminen ole kovin turvallista, eikä halua saattaa itseään asemaan jossa omat huonoimmat puolet alkaisivat tulla ilmi. Mikäli kohtaaminen ei ole mitenkään uhkaava, arvioi nuorukainen kohtaamansa jengiläiset usein yksilöinä mieluummin kuin vain jengiensä edustajana. Jos joku edellämainituista sattuu uhkaamaan HH:n jäsenten turvallisuutta, käsittelee Nails heidät suoraan vihamiehinään.
Asema: Juoksupoika


Luonne:
Ensivaikutelma Nailsista on usein joko hieman narsistinen ja edesvastuuton nuorisotapaus joka ei tunnu tuntevan sellaista konseptia kuin tulevaisuus, tai sitten hiljainen, hajamielinen ja sisäänpäinvetäytyvä taiteilijasielu. Nämäkään kaksi eivät läheskään aina pidä paikkaansa, vaan poika käyttäytyy miten milloinkin tuntee sopivaksi, mikä aiheuttaakin usein ongelmia jengin ulkopuolisten ihmisten kanssa. Väkivaltaisen taustansa ja laitoshistoriansa johdosta Nails on jatkuvalla psykoosilääkityksellä, jolla hoidetaan pojan epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä – katunimeltään sosiopatiaa. Lääkityksestään ja terveydentilastaan johtuen Nails onkin luonteeltaan ja mielialaltaan ailahtelevainen yksilö, joka saattaa olla hyvinkin syvällinen ja melankolinen taiteilija tai edesvastuuton juhlija, joskus jopa vaarallisen räjähdysaltis ja väkivaltainen nuorisorikollinen.

Persoonallisuushäiriönsä johdosta Nails kamppailee jatkuvasti omia mielihalujaan ja impulssejaan vastaan, tietäen varsin hyvin miten vaarallinen hän on muille kun tuo synkeämpi puoli hänen mielestään astuu rattiin. Lääkityksensä pettäessä Nails ei tunne empatiaa useimpia ihmisiä kohtaan, eikä välitä muiden turvallisuudesta. Ihmisen tappaminen on pojalle enemmänkin adrenaliini-piikki kuin paha asia. Tähän ovat poikkeuksena hänen veljensä Rusty sekä Hazard Hooligans –jengin jäsenet, tosin hän itse miettii usein yksinäisinä hetkinään onko kyseessä jokin outo pehmeä paikka hänen sydämessään vai pelkkä hyötymisestä johtuva looginen järjestely jonka hän kuvittelee välittämiseksi. Persoonallisuushäiriöön kuuluu myös kyvyttömyys ymmärtää loukanneensa muita sekä piittaamattomuus, joka taas saa pojan toisinaan käyttäytymään kylmästi ja etäisesti. Nails on taipuvainen valehtelemaan sekä omilleen että veljelleen, muttei näe tätä pahana asiana – suoranaiseen kusettamiseen hän ei kuitenkaan ole koskaan turvautunut. Hermostuneisuus ja ahdistuneisuus ovat usein merkkejä siitä että kannen alla alkaa kiehua yli, niinpä Nails pyrkiikin välttelemään asioita jotka saavat hänen olonsa epämukavaksi.


Nämä halut ja taipumukset nostavat päätään aina lääkityksen pettäessä tai stressi-tason noustessa, mutta poika yrittää parhaansa mukaan hallita niitä ja oppia ymmärtämään muiden tunteita ja ajatusmaailmaa. Usein maailma kuitenkin tuntuu Nailsin mielestä kaukaiselta ja teennäiseltä, paikalta johon hän ei kuulu. Yksinäisinä hetkinään hän usein murtuukin omantuntonsa alle ja saattaa murtua täysin kyyneliin, kun rauha ja hiljaisuus antavat hänelle aikaa miettiä tekemisiään. Muun muassa juuri tästä syystä Nails vihaa olla yksin ja onkin erittäin riippuvainen jenginsä ja veljensä seurasta, heikoimmilla hetkillä kenen tahansa seura käy kunhan hän ei joudu olemaan yksin. Tästä johtuen pojalla on toisinaan lähes sairaalloisen pakonomainen tarve miellyttää muita, saada hyväksyntää ja sen kautta muiden seuraa, ihan kenen tahansa. Tämä puolestaan kostautuu usein masennuksena kun tarve olla jonkun kanssa on tyydytetty ja mieleen hiipivät ne petolliset ”mitä tulikaan tehtyä” –ajatukset, jotka taas sysäävät pojan takaisin tähän pirulliseen noidankehään.

Yksin jäädessään Nails ei koskaan ole itsetuhoinen mutta saattaa murtua omantuntonsa alla täysin, käydä aggressiiviseksi ja purkaa patoutuneet tunteensa mihin tahansa eteen osuvaan – huonekalut lentävät, paikat hajoilevat ja sotku on päätä huimaava. Tuon sotkun keskellä istuukin lopulta kerälle käpertynyt, typerryttävän kaunis poikalapsi joka vain istuu hiljaa tai itkee käsivarsiinsa, kuin etsien jotain pelastusta halaamalla itseään. Paras pelastus kuitenkin löytyy yleensä muista ihmisistä, erityisesti isoveli-Rustysta. Rustyn läheisyys on Nailsille kuin rauhoittava piikki riehuvalle eläimelle. Isoveljensä otteessa poika rauhoittuu ja tuntee olonsa turvalliseksi, kuten lapsena, ennen kuin Rustyn lähtö perheestä teki Nailsin elämästä täydellistä helvettiä joka lopulta muovasi lupaavasta pojasta rikkinäisen ihmisraunion. Tietyllä tavalla Nicky Raine de La Roche on yhä se lapsi joka jäi yksin kuusi vuotta sitten isoveljen lähdettyä, vaikkei hän sitä ikinä kenenkään edessä myöntäisi.

Lääkityksensä takia Nails on usein kusessa omantuntonsa kanssa ja katuu tekemisiään, mikä puolestaan ajaa pojan turruttamaan päätään niin alkoholilla kuin kannabiksellakin. Myös edesvastuuton seksi ja hetkeen tempautuminen ovat Nickylle ominaisia tapoja päästää irti ajatuksistaan taas hetkeksi, antaa vain virran viedä. Rauhoittavat lääkkeet ja aineet ovat yksi monista keinoista paeta omia ajatuksia turruttamalla pääkoppa, jonka johdosta poika taas on kovin usein hajamielinen ja poissaoleva.

Vielä kun poika itse tajuaisi jokaisen apukeinon vievän häntä vain yhdestä persoonallisuushäiriönsä oireesta toiseen…


Ulkonäkö:
Kuvatus 1
Kuvatus 2
Ensimmäinen sana jolla ennakkoluuloton ihminen Nailsia kuvailisi on todennäköisesti ”kaunis”, asusteista ja asenteesta riippuen onkien vaikea sanoa suoralta kädeltä onko kyseessä tyttö vai poika.  Pojalla on kauniit ja kapeat kasvot, jotka päättyvät teräväpiirteiseen mutta ohueen leukaan. Kasvojen poskipäät ovat korkeat ja sirot, nenä puolestaan ohut, suora ja teräväkulmainen. Leukaperät kohoavat korkealle korostaen siroja piirteitä, eikä pieni mutta siro suukaan jää helposti huomaamatta. Silmät ovat erittäien teräväpiirteiset ja aavistuksen mantelin muotoiset, pitkien ripsien kehystäessä marmorinvihreitä silmiä viehkosti – tuo vihreys on kovin kirkas ja ’paksu’, ei toivoakaan että kukaan voisi ’upota’ niiden syvyyteen vaan päinvastoin ne tuntuivat yhtä läpitunkemattomilta kuin marmoriseinä. Kulmakarvat puolestaan ovat ohue ja jatkuvan huolenpidon vuoksi näyttävätkin yleensä hyvin tyylitellyiltä. Näitä jo valmiiksi kauniita piirteitään poika korostaa lähes aina meikillä, joskus raskaammalla ja joskus täysin naiseksi itsensä meikanneena. Luonnolliselta hiusväriltään Nails on ruosteinen punapää, mutta nuo kutrit on jatkuvalla huolenpidolla naamioitu kirkkaan  vaaleanpunaisiksi jo vuosien ajan. Nuo neon-pinkit kutrit näkyvät yleensä taakse pyyhkäistynä, kynittynä leijonanharjana, jonka lakatut piikit sojottavat niin ylös, taakse, alas kuin viistoonkin.

Ruumiinrakenteeltaan Nails lukeutuu myös tuohon androgyyniseen alaluokkaan – pojalla on kapea vyötärö, selkeästi erottuvat lantioluut ja laihat, joskin hyväkuntoiset raajat. Vatsa on litteä ja kaula niin kovin siro, että monen mielestä tekisi mieli joko peitellä se suudelmiin tai taittaa mokoma tikku nurin. 170-senttimetrin hujakoilla seisova nuorukainen liikehtii usein asustukseensa sopivasti, joskin useimmiten pienellä feminiinisellä lantion korostuksella. Painoa Nailsilla on todennäköisesti liian vähään pituuteensa nähden, eikä tuo näytäkään kovin atleettiselta tai voimakkaalta tapaukselta – päinvastoin oli helppo kuvitella pojan menevän rikki ja sirpaloituvan kovakouraisesta käsittelystäkin, mikä olikin osittain totta. Nickyn hipiä ei huonon ravitsemuksensa takia käsittele kolhuja kovin hyvin, vaan mustelmoituu kovin helposti, mikä tuottaakin usein harmaita hiuksia isoveli Rustyn kanssa.  Asusteidensa puolesta Nails on kovin vaihtelevainen ja usein tärkein tekijä vaatteiden päättämisessä onkin mielentila; voi olla hyvinkin naisellisia toppeja ja farkkuja, voi olla kovinkin peittävää tai jopa ihan suoraan naiseksi pukeutumista. Toisella puolella vaakakuppia olivatkin sitten niinsanotusti ’tyylittömät’ asusteen; hihattomat paidat, liian suuret farkut, verryttelyhousut ja hupparit, kaikki yleensä liian suuria pojan laihan rungon peitteeksi. Kaksi vaatekappaletta kuitenkin tuntuu toistuvan Nailsin pukeutumisessa – nahkainen musta kaulapanta siron kaulan ympärillä, sekä hopeinen, vihreä-kivinen sormus oikeassa nimettömässä. Kaukaa katsottuna sormus näytti kovinkin arvokkaalta, joskin osaava silmä osaisi sanoa ettei kyseessä ollut kuin halpa korukivi keskihintaisessa hopeasormuksessa. Nails ei omaa ainuttakaan tatuointia kauniilla kehollaan, mutta maalaa usein kauniita kuvioita iholleen jotka voi myöhemmin pestä pois ja korvata uusilla. Tatuoinnit ovat nuorukaisen itsensä mielestä liian pysyviä valintoja.

Kauniin ulkonäkönsä, meikkinsä ja asuvalintojensa puolesta Nails näyttää yleensä enemmän litteältä tytöltä kuin pojalta lakattuine kynsineen, korostettuine silmineen ja värjättyine hiuksineen.
 

Menneisyys:
Nicky Raine de La Roche syntyi ihan tavalliseen, keskiluokkaista parempaan perheeseen kuopuksena eräänä synkkänä ja myrskyisenä toukokuisena yönä seitsemäntoista vuotta sitten. Seurakseen enemmän tai vähemmän vanhempiensa huomioima poikalapsi sai viisi vuotta aiemmin syntyneen isoveljen Madison Harleyn eli Rustyn - vielä nykyäänkin elämänsä tärkeimmän ihmisen. Tietenkään ensimmäisistä vuosista kenelläkään ei ole minkäänlaisia muistikuvia, mutta heillä oli useampia lapsenvahteja, joita kummatkin näkivät enemmän kuin vanhempiaan. Jos vanhemmat olivat kotona, Rusty piti silti aina huolen Nailsista ja tämän hyvinvoinnista, nuoremman oppien jo hyvin nuorena tukeutumaan isoveljeensä ollakseen onnellinen ja voidakseen hyvin. Isoveli osasi tehdä ruuan juuri sopivalla tavalla, rauhoittaa pientä Nicky Rainea itkuparkujen hetkillä ja peitellä hänet sänkyyn juuri oikeiden tarinoiden säestyksellä. Isä oli usein poissa kotoa töidensä takia, eikä äidin kärsivällisyys riittänyt hankalan ja äänekkään pikku-Nailsin hoitamiseen, mutta isoveli oli aina hänen luonaan - isoveli teki parhaansa ja hoiti yleensä täyden kympin arvoisesti niin äidin kuin isänkin roolit Nickyn kasvatuksessa. Siitä huolimatta Nailsin mielestä lapsuus oli suhteellisen hyvä, olivathan he aina kaksin.

Kaikki se kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun vanhemmat erosivat Nailsin ollessa yhdentoista. Rusty oli tuohon aikaan kuudentoista, eikä elämä ollut kotona siihenkään mennessä ollut kauhean kaksista, mutta nyt kaikki tuntui leviävän käsiin. Hyvistä oloista huolimatta heitä kiusattiin koulussa kumpaakin. Nailsia enemmän kuin veljeään, sillä hän oli jo nuorena ikäisiensä joukossa muita älykkäämpi sekä tyttömäisen näköinen – luokan lukutoukkia ja erikoisen näköisiähän kiusattiin kaikkialla. Tämän lisäksi Nickyllä oli omaksi epäonnekseen vielä nopea ja kärkäs kieli, joka saikin usein kiusaajat vain suuttumaan. Silloin ainoa mieleen tuleva ratkaisu oli juosta isoveljen taakse piiloon. Rusty sitten piti Nailsinkin kiusaajat loitolla ja lohdutti, pitäen huolen, ettei toisen tarvinnut turhaan pahoittaa mieltään. Veljeksistä juuri Rustyn täytyi aikuistua vähän liiankin nopeasti, jotta kykeni pitämään Nailsista huolen kotona. Isoveljen hoitaessa Nailsin hyvinvointia ja kotia saattoi nuorempi veljistä opiskella ilman huolia ja vielä viettää normaalia lapsuuttakin, yleensä videopelien seurassa.  Vanhemmat tulivat kotiin sitten joskus illasta töistään. Joskus kotiin tuli vain jompikumpi ja joskus he olivat yönkin kahdestaan.

Sitten tuli se päivä, kun äiti ja isä olivatkin kotona jo kun he tulivat koulusta ja heillä oli ilmiriita päällä. Äiti oli pakannut laukkunsa ja Rustynkin laukun. Veljen oli määrä lähteä äidin mukaan jonkun miehen matkaan, jonnekin toiselle mantereelle, kun taas Nailsin oli määrä jäädä isän kanssa Adelaideen. Se oli ensimmäinen kerta kun yleensä niin pitkäpinnainen ja hyväntuulinen Rusty sai itse raivokohtauksen, eikä säästellyt sanojaan haukkuessaan kummatkin vanhempansa mitä mielikuvituksellisin sanoin verbaalisesti lahjakkaana nuorena. Nails puolestaan ei oikein ymmärtänyt asiaa vielä sillä hetkellä, vaan sulkeutui piiloon koko ajatukselta, paeten sitä omiin maailmoihinsa ja odottaen sen vain menevän ohi. Sillä ei kuitenkaan ollut vaikutusta, sillä avioeropaperit oli allekirjoitettu, oikeuden päätös kummankin lapsen sijoittumisesta tehty, eikä heille oltu kummallekaan kerrottu asioista yhtään mitään. Se vain tapahtui, eikä Nailsilla ollut muita vaihtoehtoja, kuin jäädä isänsä luokse, itkemään isoveljensä perään. Hän tunsi syvää pettymystä vanhempiaan kohtaan. Heidät oli jaettu kylmästi kummallekin, kuten huonekalut, kodinkoneet ja arvotavaratkin.

Isoveljen kadottua kuvioista kaikki alkoikin nopeasti kaatua nuoren Nickyn ympärillä, perhe-elämästä lähtien. Isällä ei vieläkään ollut tarpeeksi aikaa pojalleen, vaikka tuo joskus pieninä hetkinä yrittikin. Useimmiten Nailsista tuntui että isä syytti häntä tästä jotenkin, sai hänet tuntemaan olevansa jotenkin vastuussa ja syyllinen siihen että äiti ja Rusty muuttivat pois. Koulussa alkoi mennä huonommin heti Rustyn lähdettyä, kun keskittymisestä ei tullut enää mitään ja ajatukset harhailivat vain isoveljessä. Tämän lisäksi ongelmaksi nousivat kiusaajat, joita Rusty oli ennen niin onnistuneesti pitänyt loitolla – nyt Nickyllä ei ollut suojelijaa, kiusaajilla oli ’avoimet ovet’. Kerta toisensa jälkeen Nicky saikin sitten selkäänsä nurkan takana tai kotimatkalla, joskus hän itse suuttui ja aloitti tappelut ja juuri näillä kerroilla tietysti opettajat näkivät tilanteen, syyttäen pikku-Nailsia itse aiheutetuista ongelmistaan.

Pari vuotta kuluivat tässä omassa pienessä helvetissä, kunnes saapui eräs mullistava joulukuinen aamu. Poliisi teki tarkastuksen heidän asuntoonsa naapurin ilmoitettua isä-poika kaksikon asunnon oven olleen rikkinäinen ja murrettu. Asunnosta löytyi lattialla verilammikossa makaava yksinhuoltajaisä, vartalossaan useita kuolettavia puukoniskuja, sekä vieressä lojuva puukko. Olohuoneen nurkasta puolestaan löytyi kuivuneen veren peitossa istuva nuori Nicky Raine de La Roche, isänsä veren peitossa ja täysin shokissa, ilman mitään reaktiota tulijoihin. Poliisi tutki asiaa ja päätteli lopulta kyseessä olleen ryöstö joka meni pieleen – veitsestä ei saatu sormenjälkiä, ne olivat Nickyn pikku kätösten peittämät. Muitakaan todisteita ei löytynyt, joten todennäköiseksi syyksi ilmoitettiin ryöstö – jotkut tosin epäilivät pojan itsensä tehneen verityön, vaikka se epätodennäköistä olikin. Nickystä itsestään ei saatu mitään lausuntoa irti, kesti kuukausia ennen kuin poika edes puhui kenellekään.  

Äidin kieltäydyttyä ottamasta poikaa luokseen ei Nailsilla ollut yhtään sukulaisia jäljellä Adelaidessa, niinpä poika päätyi lastensuojelun piiriin ja pian sijaiskotiin kolmen muun lapsen kanssa. Kokemastaan traumatisoitunut Nails kuitenkin vain sulkeutui enemmän itseensä, eristäytyen muista lapsista, sijaisvanhemmistaan ja muusta maailmasta. Ainoa asia joka tuntui kiinnostavan nuorta La Rochea oli musiikki, jossa Nicky osoittikin huomattavaa lahjakkuuta heti alusta alkaen. Sijaisvanhemmat jopa puhuivat pojan laittamisesta Sydneyn yliopistoon musiikia opiskelemaan kun ikää tuli tarpeeksi. Musiikki kuitenkin auttoi vain kotona, kun taas koulussa jatkui ja jatkui tuo helvetillinen kiusaaminen ja piina. Nicky ei enää edes jaksanut vastustaa sitä, hän vain kärsi hiljaa ja itsekseen, aina neljätoistavuotiaaksi asti... Se yksi päivä oli samanlainen kuin muutkin, helvetillinen ja sydäntäraastava. Nicky seisoi ruokalan jonossa ja kuunteli kiusaajiensa nälviviä kuiskauksia, yrittäen unohtaa ne – Rusty osasi jotenkin kääntää kaiken leikiksi, mutta Nailsilta se ei vain onnistunut. Hiljaa ja murrettuna poika lähti tarjottimineen kohti ruokasalin nurkkaa, kun joku kamppasi hänet ja täysin tahallaan. Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, tuo kiusaaja ”säikähti” sitä meteliä ja pudotti tarjottimensa Nickyn päälle. Siinä muiden nauraessa opettaja komensikin pojan vessaan siistimään itsensä. Vessaan päästyään hänen teki mieli purskahtaa itkuun, mutta jostain syystä hän ei vain kyennyt… Kyyneleitä ei tullut, eikä tuntunut suruakaan, eikä vihaa, ei mitään – oli jotenkin niin rauhallista. Jotenkin Nicky vain tiesi mitä hänen tulisi tehdä... Sanaakaan sanomatta poika asteli vessasta takaisin ruokasaliin ja otti uuden tarjottimen, keräten siihen uuden annoksen ruokaa. Tiskin loppuun päästyään hän ei kuitenkaan ottanut tarjotinta mukaansa, vaan asteli hiljaa kohti kiusaajaansa takaapäin. Kukaan ei edes tajunnut mitä oli tapahtumassa ennen kuin tuo kiusaaja huusi kauhusta ja tuskasta, terävä leipäveitsi lapaluidensa välissä. Asiaa edes ajattelematta Nails kiskoi veitsen ulos ja oli iskemässä toistamiseen, kun yksi opettajista taklasi pojan lattiaan.

Metelihän siitä tietenkin nousi ja läpi kuljettiin psykiatrit, poliisit ja ties mitkä vastaavat. Monien tutkimusten jälkeen oikeusjärjestelmä tuomitsi pojan alentuneesti syyntakeelliseksi ja teko sälytettiin traumapohjaiseksi mielenhäiriöksi, eikä näin ollen vielä 14-vuotiasta poikaa voitu lähettää vankilaan. Sen sijaan Nails passitettiin laitokseen hoitoon, paikkaan jossa häntä voitaisiin valvoa yötä päivää. Tämä ei kuitenkaan enää tuntunut auttavan poikaa paremmalle tielle – oli tappeluita, kinaa, hankalaa käytöstä. Nailsista oli tullut yksi laitoksen hankalimmista tapauksista, joka ei tuntunut enää välittävän mistään. Ainoana seuranaan ja taustatukenaan pojalla tuntuivat olevan muutama muu hankala nuorisotapaus, joiden kautta Nails kuuli Hazard Hooligans –jengistä. Tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa eikä mielenkiintoa seuraavaan pariin vuoteen ennen kuin Nailsille tuli hänen laitoshoitonsa ensimmäinen vieras… Rusty!

Jälleennäkeminen oli tunteikas. Ensimmäistä kertaa liki kahteen vuoteen pojassa heräsi aito ilo ja elämänhalu, jota seurasi katumus ja suru, häpeä, kuin vuosien aikaiset tunteet olisivat murtautuneet padosta läpi isoveljen näkemisestä. Rusty teki lupauksen siitä, että veisi Nailsin vielä kotiin. Voidakseen toteuttaa tämän, hänellä täytyi olla vakituinen työpaikka ja kelvollinen asunto. Kouluttamattomalla Rustylla ei ollut paljon vaihtoehtoja, mutta isoveli onnistui hankkimaan rahaa ja osti itselleen konkurssiin ajetun räkälän sekä samalla bisneksen. Teknisesti se kelpasi työpaikasta ja räkälän takahuonetta myöten kunnostettuaan se kelpasi myös asuintiloista ja Rusty sai huoltajuuden Nailsiin. Juottola on nimetty heidän lempinimiensä mukaan Rusty Nailsiksi.

Nailsin päästyä ulos laitoksesta ja veljensä holhouksen alaiseksi poika hakeutui nopeasti Adelaiden yöelämään ja etsi käsiinsä nämä Hazard Hooligansit. Alun perin pojan ajatus oli autella jengiä ja saada vastapalvelukseksi apua veljensä juottolalle, pimeää rahaa, taustetukea, mitä tahansa. Omaksi yllätyksekseen Nails löysikin sen sijaan joukon nuoria joihin hän kykeni jostain syystä samaistumaan.


Vahvuudet:
-Rusty
-Musta vyö likaisissa tempuissa, arvaamaton
-Manipuloiva ja hyvä valehtelija, osaa puhua mustan valkoiseksi
-Valikoituja ihmisiä ja jengiään lukuunottamatta ei tunne sympatiaa ihmishenkiä kohtaan
-Erittäin älykäs ja nopea oppimaan monimutkaisia asioita
-Korkea kipukynnys
-Kovin karismaattinen, hyvä hankkimaan asioita palveluksia tai rahaa vastaan
-Erinomainen näyttelijä ja esiintyjä, kun voi esittää jotain muuta kuin itseään
-Paljon potentiaalia

Heikkoudet:
-Rusty;
       *Erittäin läheisriippuvainen, etenkin veljestään Rustysta
       *Huonoimpina hetkinään ei kykene toimimaan ilman veljeään
       *Määrittelee itsensä veljensä mielipiteen kautta
       *Potee salaa syyllisyyttä veljensä elämän hankaloittamisesta
-Arkisissa asioissa varsinainen uusavuton tohelo ja hajamielinen hömelö
-Riippuvainen psykoosilääkityksestään
-Epävakaa ja kärsii mielialahäiriöistä
-Surkea arvostus itseään kohtaan
-Ahdistuu helposti, jolloin taipuvainen väkivaltaan
-Kusessa omatuntonsa kanssa
-Eskapisti
-Ei näe omaa potentiaaliaan

Muuta:
-Nails on erittäin lahjakas muusikko ja soittaa erinomaisesti viulua, pianoa, kitaraa ja huilua. Lisäksi nuorukainen osaa laulaa erittäin kauniisti neljän oktaavin kattavalla äänellä.
-Nails on lääkityksen alainen rajatapaussosiopaatti joka kärsii vaihtelevista epäsosiaalisista persoonallisuushäiriöistä, jonka oireisiin kuuluvat muun muassa:
*Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien ja lakien mukaisesti
*Petollisuus, joka ilmenee valehteluna ja huijaamisena
*Vastuuttomuus, impulsiivisuus ja kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin
*Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena
*Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta
*Katumuksen puute
*Muiden ihmisten hyväksikäyttö
*Narsismi
-Toimii puhtaan vaiston varassa väkivallan uhatessa – ei kunnioita sääntöjä, ei hallitse aseita. Kaikki mikä käteen sattuu on parempi kuin ei mitään ja lempimaaleja ovat kaula, silmät, sukukalleudet jne.
-Pitää videopeleistä, erityisesti sellaisista joissa on hyvä tarina ja hyvin kirjoitetut hahmot.  Pakoilee tällä tavoin todellisuutta.
-Myy toisinaan itseään rahan vuoksi, mutta salaa asian veljeltään.
-Ei pidä rankasta musiikista, vaan kokee sen vievän hänet synkkiin paikkoihin mielessään – altistaa Nailsin persoonallisuushäiriönsä vaikutuksille. Poikkeuksena Gary Mooren klassinen rock-musiikki.

Tunnuskappaleita:
The Price of Freedom
Voices
Brother Under the Sun
Riku Theme Piano Arrangement